Kokoelma akvaarion vesikemiaan liittyvistä asioista.

<- takaisin

Vesitestit

vesitesteillä voi varmistaa akvaarion veden soveltuvuuden kaloille ja seurata suodatuksen toimintaa. Usein oudoilta tuntuvat kalakuolemat ovat selitettävissä riittämättömän suodatuksen aiheuttaman nitriittipitoisuuden kasvulla. Myös levien äkilliselle lisääntymiselle voi löytää testeillä selityksen. Liiallinen nitraatti ja ammoniakki, sekä fosfaatti voi aiheuttaa levän liikakasvua ja siten haitata kasvien kasvamista. Suodatuksesta voit lukea lisää täältä.

Tärkeimmät testit ovat pH,KH,GH,NO2 jaNO3Testejä saa sekä liuskatesteinä, että tippatesteinä ja valmistajia on mm. JBL, Sera ja Tetra. Yleisesti ottaen tippatestit ovat huomattavasti luotettavampia.
Vesitestejä

<- takaisin

pH

kertoo veden happamuuden. Suurimmalle osalle kaloista oikea arvo on 6,0-7,0 välillä ja siihen toimivassa akvaariossa tämä arvo yleensä itsestään asettuu, ainakin Oulun seudulla.
Lievästi emäksisessä (pH7,0-8,5) viihtyviä kaloja taas ovat mm.synnyttävät hammaskarpit ja malawi-järven ahvenet.
Matala pH vähentää levien kasvua. PH:ta voidaan laskea esimerkiksi lisäämällä hiilidioksidia (CO2) veteen, pH:n nostamiseen sopii esimerkiksi ruokasooda.
Liian Korkea pH voi johtua vesijohtoveden korkeasta pH:sta, kun taas liian matala arvo voi johtua esim. liiasta hiilidioksidin lisäämisestä tai huonosta puskurointikyvystä (liian alhainen KH). Turvelisäyksellä voidaan myös vaikuttaa pH-arvoon laskevasti, se myös parantaa useiden kalojen viihtyvyyttä ja kutuhalua.

<- takaisin

KH (KarbonatHärte)

eli karbonaattikovuus kertoo veden puskurointikyvystä, eli kuinka hyvin pH pysyy muuttumattomana. Liian korkea KH pitää myös pH:n korkeampana. Suurimmalle osalle kaloista KH saa olla 2-6°dH (deutsche Härtegrad saksalainen kovuusaste), ilman että siitä olisi mitään haittaa. KH määräytyy sen mukaan kuinka paljon vesijohtoveteen on liuennut karbonaatteja. KH:ta voi nostaa ruokasoodalla, jolloin myös pH nousee. KH, pH ja CO2 vaikuttavat toisiinsa.

<- takaisin

GH (GesamtHärte)

eli kokonaiskovuus kertoo veden kovuuden. GH:lla mittataan kalsiumia (ja magnesiumia).
Eri kalat, ravut ja kotilot vaativat erilaisia vesioloja, riippuen siitä, millaisissa oloissa laji on kehittynyt. Usein puhutaan pehmeästä (GH=0-8), keskikovasta (GH=8-14) ja kovasta vedestä (GH=14-30). Kovuuden nosto onnistuu kipsillä.
GH:n laskeminen onnistuu puhdistetulla vedellä, jota voidaan valmistaa käänteisosmoosilaitteella.

<- takaisin

NH3/NH4

eli ammoniakki/ammonium. Ammoniakki on myrkyllistä kaloille, ammoniakki on suurin yksittäinen aineosa eläinten virtsassa ja lisäksi sitä muodostuu kalojen jätöksistä, syömättömästä ruuasta ja muista orgaanisista aineista. Ammoniakki voi vahingoittaa kalojen kiduksia ja heikentää veren happipitoisuutta.
Ammonium ei ole kovin myrkyllistä. Ammoniakki muuttuu ammoniumiksi happamissa oloissa, eli pH:n ollessa alle 7. Ammoniakki on siis suuri vaara yleensä vain sellaisessa akvaariossa, jossa pH on yli 7. Ammonium hajoaa nitrifikaatiossa myrkylliseksi nitriitiksi ja siitä edelleen vähemmän myrkylliseksi nitraatiksi.
NH4 arvon ollessa mitattavissa akvaarion biologinen suodatus ei toimi toivotusti ja vettä on aihetta vaihtaa.

<- takaisin

NO2

eli nitriitti on myrkyllistä kaloille pieninäkin pitoisuuksina, nitriitti haittaa veren kykyä kuljettaa happea. Nitriittiä muodostuu ammoniakista nitrifikaation tuloksena aerobisten nitrifikaatiobakteerien (Nitrosomonas, Nitrosospira, Nitrosococcus ja Nitrosolobus) toiminnan tuloksena. Nitirifikaatiobakteerit elävät kaikilla akvaarion pinnoilla, joille happirikas vesi pääsee kosketuksiin. Nitrifikaatioprosessi muuttaa nitriitin edelleen nitraatiksi.
Korkea tai edes mitattavissa oleva NO2-arvo kertoo siitä, että akvaarion biologinen suodatus ei toimi niin hyvin kuin sen pitäisi. Matalakin nitriittiarvo (jo 0,1mg/l) voi olla kohtalokasta herkimmille kaloille tai ravuille. Nitriittiä muodostuu hyvin nopeasti jos akvaariossa on kuollut kala. Jos näin on päässyt käymään, on hyvä poistaa kala pikaisesti ja tehdä reilu vedenvaihto.

<- takaisin

NO3

eli nitraatti on tärkeä kasviravinne, jota kasvit käyttävät vedestä kasvuunsa. Nitraatin sopiva arvo on on 5-15mg/l, liian korkeaa arvoa voi nopeasti laskea vedenvaihdoilla ja pidemmällä aikavälillä lisäämällä kasveja sekä vähentämällä kuormitusta.
Liian alhaisen nitraattitasoon voi olla syynä kalakannan vähyys tai kasvien runsas kasvu. Arvoa voi nostaa potassiumnitraatilla (KNO3)
Nitraatti on suhteellisen vaaratonta kaloille, mutta senkään arvon ei tulisi kohota yli 25mg/l, sillä liian korkea nitraattipitoisuus vahingoittaa kalojen kiduksia.

<- takaisin

PO4

eli fosfaatti on levien mieleen ja sen määrän tulisi olla alle 0,1mg/l jotta akvaarion vesiolot suosisivat kasveja levien sijasta. Fosfaatin määrän kasvuun vaikuttaa merkittävästi ruokinnan määrä ja laatu, esimerkiksi katkarapupitoinonen ruoka on suuri fosfaattien lähde. Fosfaattikuorman vähentämiseen auttaa ruokinnan muutos ja poistamiseen toimivia keinoja ovat mm vedenvaihto ja suodattimessa käytettävä zeoliitti joka siroo fosfaattia itseensä.

<- takaisin

Fe

eli rauta on tärkeä kasviravinne joka on tärkeässä roolissa kasvien yhteyttämisessä. Optimimäärä vedessä on n. 0,1-0,5 mg/l. Liiallinen raudan määrä (>0,5mg/l) voi saada punalevät villiintymään ja osa kasveista saattaa punertaa liiaksi jos ne saavat liikaa rautaa. mutta se ei vahingoittaisi kaloja tai innostaisi leviä kasvamaan.

<- takaisin

CO2

hiilidioksidin määrän tulisi olla 10-20mg/l jotta kasvit kasvaisivat kunnolla, CO2 on tärkeä kasviravinne.

<- takaisin

O2

kertoo liuenneen hapen määrästä vedessä.

<- takaisin

Cu2

kupari on raskasmetalli ja se on useille vesieliöille vaarallista. Kuparia voi liueta putkista veteen jos veden pH on happaman puolella. Yleensä yleisessä vesijohtoverkossa veden pH kuitenkin on 8 - p välillä ja sen vuoksi putket kestävät paremmin. Erityisesti kuparille herkkiä otuksia ovat esimerkiksi sukaravut.